281011

Rakas Jumala,
Tulin eilen iloiseksi siitä, että Mies huomasi huonon käytöksensä ja pyysi sitä anteeksi. Se oli itse asiassa niin ällistyttävää että tuntui siltä, että Sinä todellakin vastasit viime kirjeeseeni ja laitoit näppisi peliin. :-) Se oli aika mukava tapa kommata tätä blogia.


Tänään mieli on ollut täynnä työhuolia. Tässä jutussa on mukana niin monia tahoja, joille en oikeastaan yksinään voi yhtään mitään, mutta silti tunnun väkisinkin sälyttävän kaiken vastuun omille harteilleni. Olisi pitänyt ryhtyä aikaisemmin toimeen, olisi pitänyt valmistella huolellisemmin, olisi pitänyt, olisi-ja-olisi. Tiedän, ettei syy ole yksin minun, mutta silti syyllistän itseäni varmasti eniten. 


Herra, auta minua lopettamaan tämä murehtiminen. Auta minua laskemaan koko taakkapaketti Sinun käsiisi ja sanomaan: "Tässä. Ota tämä käsiisi. Selvitä koko sotku. Minä en osaa enkä voi, kykyni ja voimani eivät riitä." Auta minua lähtemään eteenpäin niin, etten kahmi taakkaa takaisin omaan selkääni, vaan että todella JÄTÄN sen Sinulle. Niin että voin sanoa: "Tähän loppui murehtiminen. Tästä alkaa usko."


Sinun,
Siru

251011

Rakas Jumala,
En voi tämänpäiväisillä tunteillani, ajatuksillani ja käytökselläni paljoa kerskailla. Annoin itseni taas hermostua Mieheen, vaikka sillä ei mitään hyvää saavuteta. Hermostuin sitä paitsi aika pienestä. Oli vain sellainen olo, että olen niin täynnä, niin korvia myöten täynnä sitä hänen kärsimättömyyttään. Kaiken pitäisi tapahtua nopeasti, kuin sormien napsautuksella. Viisivuotiaan oman pukeutumisenkin. Ja kun se ei tapahdu niin kuin hän haluaa, sitten päre palaa ja hän hermostuttaa kaikki muut. Minutkin. 

Olen toistuvasti kärsimätön Miehen kärsimättömyyden suhteen. Olen jotenkin niin täynnä sitä. Kilahdan pienestäkin kärsimättömyyden osoituksesta sen sijaan, että osaisin ottaa itse rauhallisesti ja kieltäytyisin menettämästä malttiani. Joka kuitenkin olisi paljon parempi ja viisaami ja aikuisempi vaihtoehto. 

Herra, auta minua tällaisissa tilanteissa ottamaan Sinua kädestä kiinni. Laskemaan kymmeneen, miettimään, miten Sinä suhtautuisit tilanteeseen, mitä Sinä sanoisit. Auta minua muutenkin kiinnittämään huomioni niin Miehessä kuin muissakin ihmisissä hyviin puoliin. Tuijotan liikaa ihmisten vikoihin, etenkin Miehen vikoihin. Anna minun nähdä ne hyvät puolet. Kiinnittää huomioni niihin, vahvistaa niitä. Minusta on tullut kuin mikäkin Tellu, joka esittää Jaska Jokuselle tämän viat diakuvaesityksenä. 

Minä typerys en tunnu oikeasti tajuavan sitä, etten voi muuttaa toista ihmistä. Voin muuttaa vain omaa käytöstäni, omaa suhtautumistani, omaa ajattelutapaani, ja jättää loput Sinun käsiisi. Auta minua muuttumaan. Auta Miestä muuttumaan. Mutta anna minun muistaa, että minä en häntä itse voi muuttaa.  


Sinun,
Siru

241011

Rakas Jumala,


Jostakin kumman syystä kuvittelen kerta toisensa jälkeen selviäväni tässä elämässä joko ilman Sinua, tai sitten niin, että Sinä olet vain sivuroolissa. Kuvittelen, että pystyn pitämään kaikki langat käsissäni, hallitsemaan kaiken, tekemään kaiken, olemaan kaikkea kaikille. 

Joka kerta yritelmäni lakoavat maahan kuin korttitalo tai hiekkalinna vuoroveden noustessa. Todellisuudessa en pysty edes hengittämään ilman Sinua. Miten voin olla niin sokea, että kun tarvitsen Sinua jokaiseen hengenvetooni, luulen silti selviäväni tästä monimutkaisesta elämästä ja kaikista sen haasteista ihan omin voimin? - Aivan järjetön ajatus. 


Tässä minä nyt olen. Ja annan langat Sinun käsiisi. Työni, harrastukseni, perheeni, vapaa-aikani, ajankäyttöni, avioliittoni, koko elämäni. Minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Mutta aika suurella syyllä odotan, että Sinä tiedät. 


Sinun, 
Siru