241011

Rakas Jumala,


Jostakin kumman syystä kuvittelen kerta toisensa jälkeen selviäväni tässä elämässä joko ilman Sinua, tai sitten niin, että Sinä olet vain sivuroolissa. Kuvittelen, että pystyn pitämään kaikki langat käsissäni, hallitsemaan kaiken, tekemään kaiken, olemaan kaikkea kaikille. 

Joka kerta yritelmäni lakoavat maahan kuin korttitalo tai hiekkalinna vuoroveden noustessa. Todellisuudessa en pysty edes hengittämään ilman Sinua. Miten voin olla niin sokea, että kun tarvitsen Sinua jokaiseen hengenvetooni, luulen silti selviäväni tästä monimutkaisesta elämästä ja kaikista sen haasteista ihan omin voimin? - Aivan järjetön ajatus. 


Tässä minä nyt olen. Ja annan langat Sinun käsiisi. Työni, harrastukseni, perheeni, vapaa-aikani, ajankäyttöni, avioliittoni, koko elämäni. Minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Mutta aika suurella syyllä odotan, että Sinä tiedät. 


Sinun, 
Siru